Päivä 5 - maailman tapahtumia

16. Kesäkuuta

Heräsin aamulla normaaliin tapaan, ja menin keittiöön keittämään kahvia. Laitoin kahvin tippumaan, ja hain päivän lehden, ja avasin sen.

Yön aikana, tai siis siihen mennessä kun lehti ooli mennyt painoon oli tilanne muuttunut varsin huolestuttavasti, siis maailaman tilanne.

Japani oli pudottanut sen kuuluisan "ensimmäisen pommin" Shangaihin, ja tuho oli ollut melkoista, noin 500000-1000000 ihmistä oli kuollut, lisäksi koko kaupungin alue oli aivan päreinä ja saastunut. Huh huh, tästä se sitten taitaa lähteä ajattelin..

Siinä kahvia juodessa tulin katsoneeksi ikkunasta ulos, ja huomasin että ihmiset pakkasivat paniikissa autohinsta tavaroitaan, ja lähtivät pois kaupungista, turvaan syrjäseuduille.. Taitaa Suomussalmella ja Lapissa olla tungosta tämän jälkeen, ajattelin, kunnes havahduin siihen että tunsin oloni varsin oudoksi, sanoisinko pelokkaaksi.. Päätin siitä huolimatta jäädä kaupunkiin, sillä en halunnut lähteä pois omasta kodistani..

Jatkoin lehden lukemista, ja huomasin pikku-uutisen ruotsista, jossa pidettiin tilannetta vielä mahdollisena ratkaista rauhanomaisesti, vaikka Japani oli pudottanut pommin Kiinan suurimpaan kaupunkiin. Lisäksi toisessa, vähän isommassa uutisessa Eu tuomitsi Japanin toimet, johon Japani vastasi että se yrittää sillä torjua suurhyökkäystä, joka on odotettavissa, sillä Japanin puolustus on kärsinyt niin suuria tappioita että maihinnousu Japaniin on lähes varma.

Lisäksi Japani varoitti Venäjää ja Varsovan liittoa puuttumasta kriisiin, jottei se laajenisi hallitsemattomaksi ydinsodaksi jossa ei ole voittajia, vain ja ainoastaan häviäjiä.

Tämähän on kovaa kieltä. Toisin sanoen USA varoittaa tässä Japanin suulla...

Kun olin pukemassa päälleni soi kännykkä, ja pomoni sieltä soitteli ettei tarvitse enää, tai siis toistaiseksi tulla töihin, sillä tilanne on niin paha ettei ole hyväksi olla poissa kotoa... Noh, ei haitannut minua, sillä olin aavistellut että näin kävisi jossain vaiheessa.. Ainoa haitta oli ettei rahaa enään tullu mistään...

Puettuani aloin miettiä että mitähän tässä tekisi kun ei töihin tarvinut mennä. Totesin että nyt olisi mitä mainioin hetki mennä aamulenkille, tai kävelylle paremminkin. Laitoin ulkovaatteet päälleni ja menin puistoon kävelemään. Oudon hiljasita puistossa jossa lapset aina olivat innoissaan huutamassa ja leikkimässä.. Ajattein että vanhemmat ovat vieneet jälkikasvunsa turvaan, mikäli iso pommi sattuisi jossain lähellä räjähtämään...