24.Heinäkuuta
Olemme vihdoin päässeet noin 130 kilometrin päähän metallikiekosta, ja säteilyn voimakkuus on kasvanut yli 200% siitä kun saavuomme entiseen Gdanskin satamaan entisessä puolassa. Säteily on nyt niin voimakas ettei ulkona voi olla tällä suojaustasolla kun muutaman minuutin, ja sen jälkeen kuolema korjaa satoaan. Säteilyn voimakkuus on mittareiden mukaan tällä hetkellä noin 2000-2500 röntgeniä tunnissa, eli kuolettava annos tulee vajaassa minuutissa ilman suojauksia. Matkaamme tällä hetkellä ajoneuvojen suojausten auttamana, jolloin säteilyn taso pysyy aisoissa eikä nouse liian korkeaksi. Se eilinen olento osoittautui loppujen lopuksi aika harmittomaksi, joskaan emme tehneet olentoon mitään suurempaa tuttavuuta, vaan ohitimme sen mahdollisimman nopeasti, sillä se käyttäytyi uhkaavasti. tarkastelin kulkuneuvon ikkunasta sitä tarkemmin, koska se ei pyrkinyt edes karkuun, niin olento oli kuin kauhuelokuvasta, sillä oli kotkan ruumis, karhun pää, ja sisiliskkon häntä, joskin suteessa ne olivat aivan valtavalla tasolla. Olento oli saanut kehittyä aivan rauhassa autiomaan suojissa, ja sen tuloksena oli evoluutio luonut aivan uudenlaisen olennon, jonka käyttäytyminen oli hämärän peitossa. Niin jatkaakseni vielä nykyisestä matkan kohteesta, tilanne on se että teltat joudutaan ystyttämään erikoisvalmisteisilla roboteilla koska ihimisillä ei ole tällä hetkellä kunnollisia suojauksia joiden avulla olisi mahdollista liikkua ulkona. Tilanne on siinä mielessä omituinen että säteilyn taso tuntuu kasavan aina mitä lähemmäksi tuota kummaa metallikiekkoa mennään, vaikka normaalistihan säteily on ympärillä suhteellisesti samalla tasolla. Lisäksi kasvillisuutta on alkanut tulla vastaan hiekan keskeltä, ja ne vasta kummia ovatkin. Puut ovat usean sadan metrin korkuisia, ja niissä on sekä neulasia että lehtiä. Lisäksi neilaset ovat teräksen kovia ja lävistävät ihmisen helposti. Myös neulasilla on pituutta kymmeniä senttejä. Lehdet ovat puolestaan valtavan kokoisia, mutta ne olivat normaalin puumaisia, eikä metallisia kuten neulaset. Tuon lisäksi ne kasvoivat sekaisin että oli lehtiä ja teräksisiä neulasia sekaisin, joten varovainen pitää olla. Myö suudenlaista aluskasvillisuutta on tullut vastaan noiden puiden lisäksi jotka itseasiassa eivät ole mitään normaalia lajia, vaan uutta, ja outoa lajia, Kasvaa maassa myös saniasita, mutta ne ovat jollain tavalla eläviä koska yrittävät satunnaisesti tarttua kulkimiimme kiinni, ja yhden kulkimen olivat melkein onnistuneet kaatamaan, ja olivat alkaneet hinata sitä kohti pensikkoa josta oli kuulunut kamala kuhina ja maiskutus, joten ilmeisesti oli kasvi luullut saavansa ruokaa..
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
tiistai 22. syyskuuta 2009
Saapuminen autiomaan reunalle
23.Heinäkuuta
Saavuimme autiomaan reunalle viikon laivamatkan jälkeen klo 2.44. Säteilyarvot alkoivat kohota tasaisesti kun aloimme lähestyä autiomaata, ja kun savuimme entisen Gdanskin satamaan, tai siis siihen mitä oli jäljellä, olivat arvot kohonneen niin paljon ettei ulkona voinut olla kun joitakin kymmeniä minuutteja kerrallaan. Mitatut säteilyarvoit olivat 100-150 röntgeniä tunnissa, joten suojavaatetuksen kanssa piti olla tarkkana. Lisäksi suojavaatetus ei ollut kaikkein mukavin, sillä Kevlarin tapainen säteilynestoeriste + armeijan maastoasu ei ollut mukava, koska liikkuminen oli kankeaa ja muutenkin vaivalloista, mutta pakko pitää jos haluaa elää vielä myöhemmin....
Varusteiden purkaminen aloitettiin välittömästi, koska liikkeelle piti päästä jo heti kun auringon vähäiset säteet alkoivat saavuttaa maata, jotta ehtisimme kulkea mahdollisimman pitkälle ennekun hyinen ydinyö saapuu, jolloin pakkasta autiomaassa on noinn 30 astetta, ja että ehdimme pystyttää suojateltan ja siirtyä sen suojaan. Teltta on samaa säteilynestoainetta kun puvutkin, joskin paksumpaa jollon säteilyannos jää normaalin taustasäteilyn tasolle.
Klo 8.30 lähdimme liikkeelle noin 100 hengen voimin ja käyttäen armeijan erityisesti tätä retkeä varten varustamia kulkuneuvoja joissa oli sekä GPS että jatkuva liikeen ja säteilyn mittaus jottemme mene vaarallisin paikkoihin. Kun näkymään tottui oli näky aika lohdutota. Raunioita siellä täällä, mutta pääasiassa oli aivan tasaista, tuhkaa ja roskaa ja hiekkaa joka paikassa.
Matkasimme kohti suurta metallsita kierkkoa joka oli entisen beriilin lähettyvillä. Mitä lähemmäksi tulimme sen oudommaksi olo kävi, ihan kun meitä tarkkailtaisiin jatkuvasti. Lopulta kuului suhahdus ja kahahdus, ja jokin valtava lentävä laite tai eläi laskeutui ajoneuvomme eteen, ja aloin liikkua meitä kohti. Ammuimme varoituslaukauksen mutta ei apua. Liikkeentunnistin tunnisti kohteen joksikin eläväksi olennoksi mutta ei löytänyt vastaatuutta mistään normaalista eläimestä, joten se oli aivan varmasti jokin mutatoitunut olento, joten päätimme ette ole syytä päästää olentoa ajoneuvojen lähelle koska emme tiedä mitä se tekee tai ei tee....
Saavuimme autiomaan reunalle viikon laivamatkan jälkeen klo 2.44. Säteilyarvot alkoivat kohota tasaisesti kun aloimme lähestyä autiomaata, ja kun savuimme entisen Gdanskin satamaan, tai siis siihen mitä oli jäljellä, olivat arvot kohonneen niin paljon ettei ulkona voinut olla kun joitakin kymmeniä minuutteja kerrallaan. Mitatut säteilyarvoit olivat 100-150 röntgeniä tunnissa, joten suojavaatetuksen kanssa piti olla tarkkana. Lisäksi suojavaatetus ei ollut kaikkein mukavin, sillä Kevlarin tapainen säteilynestoeriste + armeijan maastoasu ei ollut mukava, koska liikkuminen oli kankeaa ja muutenkin vaivalloista, mutta pakko pitää jos haluaa elää vielä myöhemmin....
Varusteiden purkaminen aloitettiin välittömästi, koska liikkeelle piti päästä jo heti kun auringon vähäiset säteet alkoivat saavuttaa maata, jotta ehtisimme kulkea mahdollisimman pitkälle ennekun hyinen ydinyö saapuu, jolloin pakkasta autiomaassa on noinn 30 astetta, ja että ehdimme pystyttää suojateltan ja siirtyä sen suojaan. Teltta on samaa säteilynestoainetta kun puvutkin, joskin paksumpaa jollon säteilyannos jää normaalin taustasäteilyn tasolle.
Klo 8.30 lähdimme liikkeelle noin 100 hengen voimin ja käyttäen armeijan erityisesti tätä retkeä varten varustamia kulkuneuvoja joissa oli sekä GPS että jatkuva liikeen ja säteilyn mittaus jottemme mene vaarallisin paikkoihin. Kun näkymään tottui oli näky aika lohdutota. Raunioita siellä täällä, mutta pääasiassa oli aivan tasaista, tuhkaa ja roskaa ja hiekkaa joka paikassa.
Matkasimme kohti suurta metallsita kierkkoa joka oli entisen beriilin lähettyvillä. Mitä lähemmäksi tulimme sen oudommaksi olo kävi, ihan kun meitä tarkkailtaisiin jatkuvasti. Lopulta kuului suhahdus ja kahahdus, ja jokin valtava lentävä laite tai eläi laskeutui ajoneuvomme eteen, ja aloin liikkua meitä kohti. Ammuimme varoituslaukauksen mutta ei apua. Liikkeentunnistin tunnisti kohteen joksikin eläväksi olennoksi mutta ei löytänyt vastaatuutta mistään normaalista eläimestä, joten se oli aivan varmasti jokin mutatoitunut olento, joten päätimme ette ole syytä päästää olentoa ajoneuvojen lähelle koska emme tiedä mitä se tekee tai ei tee....
Koulutusta ja matka alkaa
17.Heinäkuuta
Saapuessani varusteineni vanhalle vesitornille, oli sen ympäristö kun jostain elokuvasta. Suuria kontteja ja parakkeja, paljon varusteita ja kulkuneuvoja oli siistissä rivissä odottamassa käyttöä. Huomasin että muutamissa konteissa oli merkintä Suojapukuja ja säteilymittareita, josta älysin ettei matka ollut aivan tavallinen. Menin muiden värvättyjen joukkoon kuuntelemaan mitä kerrottavaa armeijan herroilla oli meille.
"Tilanne on nyt se että emme todellakaan tiedä mitä siellä suurella atomiaavikolla on joten varustaudumme sen mukaan. Jokaiselle tulee työkalijen ja suojavarusteiden lisäksi konetuliase jolla puolustaudutaan. Myös kulkuneuvot on suojattu panssarilla ja lyijyllä säteilyä vastaan, ja niitä käytämme matkaamiseen yli aavikon. Kuten jokainen varmaan tietää emme voi taata ettei sillä ole vaarallista, ja että kaikki tulevat ehjänä takaisin. Varsinkin suuren metallisen kiekon ympäristöstä emme ole edes satelliiteilla saaneet mitään uutta tietoa, koska tuntuu että kiekko ei anna läpäistä kaikuluotaussäteitä."
Kuuntelin kiinnostuneena kertomusta, jossa eversti kävi lävitse kaikki varusteet mainiten erityisesti uudentyyppisen säteilyilmaisimen ja liikkeentunnistimen risteytyksen, jota saattaa tarvita mikäli suurella aavikolla on jotain jollain tavoin elävää, mutta myrkyllisen säteilyn saastuttamaa elämää. Ajoneuvot vaikuttivat päällisin puolin normaaleilta armeijan kulkuneuvolilta, mutta niissä oli myös muutamia erikoisuuksia: esimerkiksi renkaina olivat täysteräksiset kumupäällysteiset renkaan, siitä syystäettei kukaan voinut olla varma mitä siellä aavikolla oli, ja lisäksi säteilyn takia ei varaosia voida kuljettaa mukana niin paljoa.
Seuraavaksi koulutuksen osuus... Koulutuksessa perehdyttiin lähinnä varusteiden käyttöön, ja oman erikoisalan selventämiseen muille jotka olivat lähdössä mukaan. Itsestäni kerroin että olen mukana tietoliikenne, tietotekniikan ja elektroniikan edustajana. Lisäksi kävin läpi sen miten säteily vaikuttaa elektronisiin laitteisiin, ja kerroin että voimakas säteily voi tuhota laitteita. Lisäksi kerroin havainnoinstani että tietoliikennereititykset ovat palanneet takaisin vahoille reiteille, jotek olivat avoimena enne sotaa, joten joku tai jokin on korjannut reititykset.
Armeijan edustana mukaan heillä oli myös samansuuntaista tietoa, ja se oli eräs syy miksi minut oli otettu mukaan tähän, koska piti myös selvittää onko ihminen tai vastaava korjannut reititykset, vai valehteleeko uusi neuroverkko, ja väittää niiden olevan kunnossa, vaikka todellisuudessa niitä ei ole. Kerroin myös että olin tutinut reittitietojen perusteella että ping-paketit menivät perille eivätkä kaikuneet takaisin jostain tietystä reitittimestä.
Koulutus kesti muutamia päiviä, jona jölkeen oli lähtö kohti entisen saksan raunioita, josta siirrymme suojatuissa ajoneuvoissamme tutkimaan mitä autiomaa oikeastaan sisältää, sillä talvella tutkiminen on mahdotonta lumen takia....
Saapuessani varusteineni vanhalle vesitornille, oli sen ympäristö kun jostain elokuvasta. Suuria kontteja ja parakkeja, paljon varusteita ja kulkuneuvoja oli siistissä rivissä odottamassa käyttöä. Huomasin että muutamissa konteissa oli merkintä Suojapukuja ja säteilymittareita, josta älysin ettei matka ollut aivan tavallinen. Menin muiden värvättyjen joukkoon kuuntelemaan mitä kerrottavaa armeijan herroilla oli meille.
"Tilanne on nyt se että emme todellakaan tiedä mitä siellä suurella atomiaavikolla on joten varustaudumme sen mukaan. Jokaiselle tulee työkalijen ja suojavarusteiden lisäksi konetuliase jolla puolustaudutaan. Myös kulkuneuvot on suojattu panssarilla ja lyijyllä säteilyä vastaan, ja niitä käytämme matkaamiseen yli aavikon. Kuten jokainen varmaan tietää emme voi taata ettei sillä ole vaarallista, ja että kaikki tulevat ehjänä takaisin. Varsinkin suuren metallisen kiekon ympäristöstä emme ole edes satelliiteilla saaneet mitään uutta tietoa, koska tuntuu että kiekko ei anna läpäistä kaikuluotaussäteitä."
Kuuntelin kiinnostuneena kertomusta, jossa eversti kävi lävitse kaikki varusteet mainiten erityisesti uudentyyppisen säteilyilmaisimen ja liikkeentunnistimen risteytyksen, jota saattaa tarvita mikäli suurella aavikolla on jotain jollain tavoin elävää, mutta myrkyllisen säteilyn saastuttamaa elämää. Ajoneuvot vaikuttivat päällisin puolin normaaleilta armeijan kulkuneuvolilta, mutta niissä oli myös muutamia erikoisuuksia: esimerkiksi renkaina olivat täysteräksiset kumupäällysteiset renkaan, siitä syystäettei kukaan voinut olla varma mitä siellä aavikolla oli, ja lisäksi säteilyn takia ei varaosia voida kuljettaa mukana niin paljoa.
Seuraavaksi koulutuksen osuus... Koulutuksessa perehdyttiin lähinnä varusteiden käyttöön, ja oman erikoisalan selventämiseen muille jotka olivat lähdössä mukaan. Itsestäni kerroin että olen mukana tietoliikenne, tietotekniikan ja elektroniikan edustajana. Lisäksi kävin läpi sen miten säteily vaikuttaa elektronisiin laitteisiin, ja kerroin että voimakas säteily voi tuhota laitteita. Lisäksi kerroin havainnoinstani että tietoliikennereititykset ovat palanneet takaisin vahoille reiteille, jotek olivat avoimena enne sotaa, joten joku tai jokin on korjannut reititykset.
Armeijan edustana mukaan heillä oli myös samansuuntaista tietoa, ja se oli eräs syy miksi minut oli otettu mukaan tähän, koska piti myös selvittää onko ihminen tai vastaava korjannut reititykset, vai valehteleeko uusi neuroverkko, ja väittää niiden olevan kunnossa, vaikka todellisuudessa niitä ei ole. Kerroin myös että olin tutinut reittitietojen perusteella että ping-paketit menivät perille eivätkä kaikuneet takaisin jostain tietystä reitittimestä.
Koulutus kesti muutamia päiviä, jona jölkeen oli lähtö kohti entisen saksan raunioita, josta siirrymme suojatuissa ajoneuvoissamme tutkimaan mitä autiomaa oikeastaan sisältää, sillä talvella tutkiminen on mahdotonta lumen takia....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)